Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmasto lämpenee

 

On hyvin todennäköistä, että viimeisen 50 vuoden aikana havaittu ilmakehän lämpeneminen ei aiheudu yksin luonnollisten tekijöiden vaikutuksesta. Näin on arvioinut IPCC eli hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli. Ihmistoiminnan vaikutuksesta ilmakehän hiilidioksidin, metaanin ja typen oksidien määrät ovat kasvaneet merkittävästi vuodesta 1750 lähtien.

Hiilidioksidipitoisuuksien kasvu johtuu etupäässä fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja maankäytön muutoksista. Sen sijaan metaanin ja typen oksidien lisääntyminen aiheutuvat etupäässä harjoitetusta maataloudesta.

Näiden maailmanlaajuisten muutosten vaikutuksesta on ennustettu erityisesti ilmaston lämpenevän ja sadantaolosuhteiden muuttuvan. Ilmaston muutosten on ennustettu vaikuttavan veden kiertokulun lisäksi huomattavasti myös virtaamiin ja tulvariskiin.

Lue ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomeen lisää Ilmasto-opas.fi -palvelusta.

 

Muutoksia virtaamamääriin

 

Nykyisin Suomessa veden kiertokulkuun vaikuttaa hyvin paljon lumipeite talvikuukausina ja sen sulaminen kevätaikaan.

Varsinkin pohjoisilla leveyspiireillä ilmastonmuutoksen ennustetaankin vähentävän talvista lumipeitettä ja maaperän jäätymistä sekä samalla muuttavan jokien virtaamia.

Tutkimusten mukaan suuret virtaamat pienenevät keskimäärin Suomessa 2070–2090 mennessä. Vuodenaikaisia eroja muutoksissa on kuitenkin odotettavissa ja alueelliset erot ovat suuria.

Suurien, esimerkiksi toistuvuusajaltaan kerran sadassa vuodessa tapahtuvien, virtaamien ennustetaan keskimäärin pienenevän 2070–2099 mennessä, mutta pienenemistä on odotettavissa erityisesti Pohjois-Suomessa.

Sitä vastoin suurten järvien alueella ja niiden laskujoissa, kuten Kokemäenjoella ja Porin kaupungin alueella virtaamien ennustetaan kasvavan. Ilmastonmuutos on täten erittäin tärkeä ottaa huomioon tulvariskikohteiksi määriteltyjen kaupunkialueiden tulviin varautumisen suunnittelussa.

Merkittävää on myös, että sekä syys- että talvivirtaamien odotetaan kasvavan Pohjois-Suomessa, rannikkoseudulla, suurten järvien alueella sekä niiden laskujoissa.

Lisäksi Pohjois-Suomen keväisten lumensulamisajan huippuvirtaamien ennustetaan ajoittuvan muutamaa viikkoa aikaisemmaksi keväälle.

Vaikka tulvien peittävyysalueiden muutoksen trendin voidaan ennustaa olevan samansuuntainen virtaamien kanssa, se ei kuitenkaan ole paikallisista tekijöistä, erityisesti topografiasta, johtuen suoraviivaista.

Rannikkoalueilla merivedenkorkeus saattaa paikoitellen olla suurempi tekijä tulvan peittävyyteen kuin itse virtaaman muutos.

 

Hulevesiongelma pahenee

 

Kaupunkeja tiivistetään rakentamalla kaupunkien keskusta-alueilla ja niiden reunoilla sijaitsevia tyhjiä tontteja.

Tiivistämisellä pyritään kestävän kaupunkikehittämisen tavoitteiden mukaisesti vähentämään autoilun tarvetta ja siten hiilidioksidipäästöjä. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa.

Maanpinnan kattamisella ja viheralueiden vähentämisellä on vaikutuksensa kaupunkihydrologiaan. Katetut pinnat häiritsevät hydrologista kiertoa kaupunkiekosysteemissä.

Mitä enemmän kaupungissa on katettuja pintoja, sitä enemmän vettä karkaa ekosysteemistä. Tästä seuraa hulevesiongelmia eli rakennetuilta alueilta poisjohdettavan sade- ja sulamisveden tulvimista, huleveden aiheuttamia eroosiohaittoja ja veden laadun heikkenemistä vastaanottavassa vesistössä.

Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän sademääriä Suomessa. Tämä lisää taajamatulvien todennäköisyyttä. Ongelmaan onkin pyritty kehittämään ratkaisuja, jotka liittyvät sadeveden sitomis- ja imeyttämismahdollisuuksien parantamiseen kaupunkialueella. Ympäristöhallinnon verkkosivuilla on lisää tietoa hulevesien hallinnasta.

Huleveden pidättäminen ekosysteemiin on urbaani ekosysteemipalvelu. Näistä monet menetetään, jos kaupunkia tiivistetään liikaa. Tällä hetkellä tehdään useilla tahoilla tutkimusta siitä, ovatko kaupunkirakenteen tiivistämisestä saatavat hyödyt suurempia kuin siitä seuraavat haitat. Katso professori Heikki Setälän power point -esitys kaupunkien ekosysteemipalveluiden tutkimuksesta.