Asuinalue keskellä luontoa

Suomalainen maantieteilijä J.G.Granö määritteli teoksessaan Puhdas maantiede vuonna 1930 lähiön "kaikkiin aistimiin vaikuttavana lähiympäristönä". Sittemmin lähiö -käsite on lainattu asumisen piiriin. Sillä tarkoitetaan pääasiassa kerrostalovaltaisia tai pien- ja kerrostaloja käsittäviä asuinalueita, jotka on suunniteltu ja rakennettu yhdeksi kokonaisuudeksi.

Lähiörakentamisen ideana on ollut asuttaa ihmisiä tiiviisti ja kaupunkimaisesti luonnonläheiseen ympäristöön hyvien kulkuyhteyksien päähän kaupungin keskustasta.

Lähiöitä on rakennettu suomalaisiin kaupunkeihin 1950-luvulta lähtien. Varsinainen lähiörakentamisen aikakausi koitti 1960- ja 1970-luvuilla suomalaisen yhteiskunnan teollistuessa ja kaupungistuessa eli urbanisoituessa. Myös tämän kauden jälkeen on rakennettu lähiöitä. Asuntorakentamisen painopiste alkoi kuitenkin 1980-luvulta lähtien siirtyä kahtaalle. Asuinalueita alkoi syntyä yhä kauemmas kaupunkien keskustoista koko kaupunkiseudun alueelle, ja jo olemassaolevia asuinalueita ryhdyttiin täydennysrakentamaan.

Lähiöt rakennettiin kaupungin keskustan ulkopuolelle, usein satelliittimaisesti muusta kaupunkirakenteesta irrallisiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkkejä tyypillisistä lähiöistä ovat Turun Varissuo ja Runosmäki, Tampereen Hervanta, Helsingin Myllypuro ja Oulun Rajakylä.

Tarkastellessasi lähiötä kartasta voit tehdä huomioita lähiön koosta ja sijainnista suhteessa kaupungin keskustaan, kulkuväylistä, viheralueista ja rakennusten sijoittelusta alueella.

Eräs suosittu rakennusten, teiden ja viheralueiden sijoittelutapa lähiöissä on ollut ruutukaavaperiaate, jossa rakennukset sijoitetaan säännönmukaisesti vierekkäin neliönmuotoisille korttelialueille kuten kortit muistipelissä. Viheralueet voivat sijaita joissakin kortteliruuduissa, lähiöalueen keskellä suurempana puistona ja joka tapauksessa lähiötä ympäröiden.

Lähiössä on pääosin asuinrakennuksia, mutta niihin on pyritty saamaan myös palveluita, jotka keskittyvät pääosin lähiöiden keskellä sijaitseviin ostoskeskuksiin. Toimivan julkisen liikenteen järjestäminen lähiöistä kaupungin keskustaan on ollut olennaista.

Suuret suomalaiset kaupungit ovat jatkaneet kasvuaan lähiörakentamiskauden jälkeen. Tämän kehityksen myötä lisää tilaa rakentamiselle on haettu esimerkiksi kaupungin keskustojen ja lähiöiden väliseltä alueelta tiivistämisen ja täydennysrakentamisen keinoin. Joistakin lähiöistä on näin tullut osa yhtenäistä kaupunkirakennetta.

Katso Ylen Elävästä arkistossa filmejä, joissa kerrotaan suomalaisen yhteiskunnan kaupungistumisesta ja lähiörakentamisesta.

 

Esikaupungin ja lähiön ero

 

Lähiö ei tarkoita täysin samaa asiaa kuin esikaupunki.
Esikaupungilla tarkoitetaan kaupungin rajojen ulkopuolelle rakennettuja työväestön asuinalueita. Esikaupunkialueet syntyivät maalta kaupunkiin muuttavien ja tehtaisiin töihin tulevien ihmisten asuinalueiksi suomalaisen yhteiskunnan alkaessa teollistua 1800-luvun lopulta alkaen.
Sittemmin kaupunkien hallinnollisia alueita on laajennettu niin, että esikaupunkialueet ovat tulleet osaksi kaupunkia. Myös rakenteellisesti esikaupungit ovat nykyisin kiinteä osa kaupunkia.
Lähiöt rakennettiin varsinaisia esikaupunkeja myöhemmin 1900-luvun toisella puoliskolla. Teollistuminen oli tuolloin voimakkaimmillaan Suomessa. Tehtaisiin töihin tuleville ihmisille tarvittiin paljon uusia asuinalueita joka puolella Suomea. Lähiötä voi kutsua moderneiksi esikaupungeiksi.

 

Entä jos talot eivät olisikaan laatikoita?

 

Taiteilija Jan-Erik Andersson vastustaa ajatusta, että talojen täytyy olla tylsiä laatikoita. Hän on rakentanut itselleen Turkuun lehden muotoisen kodin. Käy katsomassa kuvia lehtitalosta hänen kotisivuiltaan. Videolla hän kertoo asumiseen ja arkkitehtuuriin liittyvistä ajatuksistaan (videon pituus 3 min.)

 

LISÄÄ TIETOA

 

Tutustu Tampereen kaupungin historiaan ja kaupungin kasvamiseen vuosina 1918-1940 Tampereen kaupungin Koskesta voimaa -verkkosivustolta.

Lähiöiden rakentamisen aikakaudesta voit lukea lisää Johanna Hankosen teoksesta Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta: suunnittelujärjestelmän läpimurto suomalaisten asuntoalueiden rakentamisessa 1960-luvulla. (Gaudeamus, Helsinki 1994).

Suomalaisen lähiötutkimuksen klassikkoteos on Matti Kortteisen Lähiö: tutkimus elämäntapojen muutoksesta. (Otava, Helsinki 1982).