Lähiö eriytyvät

Lähiöt ovat saavuttaneet tai saavuttamassa puolen vuosisadan merkkipaalun. Ne ovat saaneet vuosien kuluessa persoonallista ilmettä kehityttyään kukin omaan suuntaansa rakennetun ympäristön, palveluiden ja asukasrakenteen suhteen. Lähiöiden erilaisuus tuo kiinnostavia vaihtoehtoja asuinaluetarjontaan. Jotkut lähiöistä ovatkin houkuttelevia ja arvostettuja asuinalueita, mutta osa lähiöistä on joutunut taantumiskierteeseen.

Lähiöiden taantumisen haasteet liittyvät kehityssuuntaukseen, jota kutsutaan asuinalueiden eriytymiseksi.

Tyypillisiä eriytyneen lähiön piirteitä ovat sen asukkaiden ikääntyminen, korkea työttömyysprosentti sekä mahdollisesti jo usean sukupolven jatkunut syrjäytymisen kierre. Käytännössä huono-osaisuus on kasautunut tietyille alueille kaupungissa.

Kaupunkitutkimuksessa ollaan tällä hetkellä kiinnostuneita siitä, voiko kaupunkilaisen sosiaalisen tai taloudellisen eriarvoisuuden syy olla osittain hänen asuinpaikan valinnassaan.

Kaikki lähiöt eivät taannu. Miksi tietyt alueet jäävät sosio-ekonomisessa kehityksessä jälkeen?

Kaupungin vuokra-asuntojen keskittyminen nähdään eräänä tekijänä alueen taantumiseen. Kuitenkaan kaikki lähiöt, joissa on kaupungin vuokra-asuntoja, eivät ole joutuneet huonoon kierteeseen. Syitä täytyy etsiä myös muualta.

Lapsiperheet muuttavat paljon, ja heitä on erityisesti uusilla asuinalueilla. Sen sijaan ikääntyneiden ihmisten muuttohalukkuus ei ole yhtä suurta. Vanhat lähiöt “harmaantuvat”, kun ikääntyät vanhemmat jäävät alueelle lasten muuttaessa opiskelujen ja töiden perässä muualle.

Asuinalueiden eroja kasvattavat myös väestörakenteen etninen ja kulttuurinen monimuotoistuminen, jota on tapahtunut erityisesti Turussa ja pääkaupunkiseudulla, mutta myös muilla kaupunkiseuduilla.

Monissa kasvukeskuskaupunkien lähiöissä maahanmuuttajien määrät ovat kasvaneet. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kantaväestö välttelee muuttamasta maahanmuuttajataustaisen väestön asumiskeskittymiksi muodostuneille alueille.

Useiden lähiöiden haasteena on myös palveluiden saatavuuden heikkeneminen. Lähiöitä rakennettaessa niihin suunniteltiin yksityisen että julkisen sektorin palvelut. Julkisten palveluiden verkko on pysynyt 2000-luvulle saakka kohtuullisesti lähiöissä, mutta päivittäistavarakauppa on pyrkinyt erityisesti 2000-luvulla pois lähiöistä suuryksiköihin.

Uudet hypermarketit sijaitsevat keskustojen ulkopuolella suurten pääteiden varsilla. Ne ovat vetäneet mukanaan erikoistavarakauppaa, posteja, apteekkeja, alkoholimyymälöitä ja pankkeja. Ainoastaan pienet elintarvikeliikkeet ovat jääneet lähiöihin. Kehityssuunta edellyttää lähiöasukkaalta auton omistamista arkisten asioiden hoitamiseksi.

Lähiöt eivät ole tasa-arvoisessa asemassa kehittämistoimia ajatellen. Vaikeimmassa asemassa ovat lähiöt, jotka sijaitsevat taantuvilla kaupunkiseuduilla tai vetovoimaisilla kaupunkiseuduilla, mutta kaukana kaupungin keskustasta. Nämä alueet eivät houkuttele asuinalueina uusia asukkaita, koska kiinnostavampiakin vaihtoehtoja on tarjolla.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Katso Katja Vilkaman Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? Helsingin kaupungin tietokeskus (2011).