Mitä pelätään?

Monenlaiset pelon kohteet

 

Pelot liittyvät jokaisen ihmisen henkilökohtaisiin kokemuksiin. Toisaalta tietynlaiset pelonaiheet ovat tyypillisiä tietyille ihmisryhmille. Lapset saattavat pelätä vilkkaita teitä tai hylättyjä, ränsistyneitä rakennuksia. Miesten tyypillisesti pelkäämiä paikkoja ovat öiset aukiot ja kadut, joissa voi joutua tappeluun. Naisten kokemat pelot liittyvät usein esimerkiksi pimeisiin alikulkutunneleihin tai tyhjiin puistoihin, joissa avunsaaminen tarvittaessa on vaikeaa.

 

Katso opiskelija Sari Käpin haastattelu pelottavista paikoista Turussa. Haastattelijana videolla on opiskelija Tuulia Käppi. Videon pituus on 32 s.

Kaupungin kokeminen muuttuu vuorokaudenaikojen ja vuodenaikojen mukaan. Keskellä päivää ei katuväkivaltaa Suomessa juuri pelätä. Pimeän tullen turvattomuuden kokemukset lisääntyvät. Tyhjät torit, aukiot, puistot ja joutomaa-alueet koetaan pelottavina yöaikaan, vaikka päivällä ne koetaan houkuttelevina ja viihtyisinä kaupunkiympäristöinä.

Yöaika yleensä, oli kyseessä sitten talvinen pimeä tai kesän valoisa yö, aiheuttaa pelkoa. Vuorokauden aikojen vaihteluun liittyy ihmisten käytöksen muuttuminen kaupunkiympäristössä. Etenkin viikonloppuöisin ihmisten levoton käyttäytyminen keskustoissa herättää turvattomuutta.

Liikenne kuuluu olennaisena osana kaupunkielämään, mutta se on myös paikoittain turvattomuutta lisäävä tekijä. Kokemukset vaihtelevat sen mukaan, tarkkaillaanko liikennettä ohjauspyörän takaa, polkupyörän satulasta vai ollaanko liikkeellä jalkaisin. Kadut erityisesti keskusta-alueilla ovat liikenneturvallisuuden näkökulmasta ongelmallisia, koska ne toimivat myös ihmisten kohtaamis-, virkistymis- ja ostospaikkoina.

Tutkimuksessa, jossa selvitettiin Helsingin seudun joukkoliikenteeseen liittyviä pelon aiheita, päihtyneiden kanssamatkustajien häiriökäyttäytyminen nousi ykkösaiheeksi. Erityisesti viikonloppujen myöhäisliikenteessä tämä koetaan ongelmana.

Pelolla on myös eri aluetasoihin liittyvät ulottuvuutensa. Pelon voi nähdä globalisoituneen. Väkivaltaiset tapahtumat, kuten lähiömellakat eri puolilla Eurooppaa tai terrori-iskut eri puolilla maailmaa, herättävät turvattomuutta myös Suomessa.

Rikollisuus ja väkivaltaiset toimintamallit leviävät yli rajojen lisääntyneen alueiden välisen kanssakäymisen sivutuotteena. Kokemus siitä, että kuka tahansa voi joutua väkivallan tai terrori-iskun kohteeksi, on lisääntynyt.

 

Pelon kokemisen seurauksia

 

Kaduilla ei pitäisi joutua pelkäämään. Pelon kokemisella kaduilla on useita epätoivottavia seurauksia.

Pelon seurauksena ihmisten liikkuminen tietyissä paikoissa ja tiettyinä vuorokauden aikoina vähenee. Nuoren matka illalla harrastuksista kotiin saattaa pidentyä sen vuoksi, että hän ei uskalla käyttää kodin läheistä alikulkusiltaa pimeällä. Iäkkäämpi henkilö saattaa välttää lauantaiyön meluisaa linja-autovuoroa asuinalueelleen ja valitsee kulkumuodokseen mieluummin taksin, vaikka siihen ei välttämättä olisi oikein varaakaan.

Turvattomuuden kokeminen kaduilla ja muissa julkisissa tiloissa vaikuttaa siihen, miten ihmiset kohtelevat toisiaan. Pelokkaassa ilmapiirissä epäluuloisuus vieraita ihmisiä kohtaan korostuu.

Epäilyttäviksi koettuja ihmisiä saatetaan pyrkiä sulkemaan yhteisistä tiloista pois esimerkiksi suunnittelemalla tiloja, joihin on rajoitettu pääsy. Tiloja kontrolloidaan esimerkiksi kameravalvonnan avulla tai erilaisin kulkuluvin, kuten ovikoodein. Tällöin valitettavasti kaikotaan yhä kauemmas kaikille avoimen julkisen kaupunkitilan ideasta.

Jos pelottaviksi koetut paikat autioituvat, niissä tapahtuvien rikosten todennäköisyys saattaa kasvaa. On havaittu, että epävirallinen sosiaalinen kontrolli eli ihmisten luontainen taipumus katsoa toistensa perään vähentää rikollisuutta. Tästä syystä kaupunkitilojen elävyys lisää myös niiden turvallisuutta.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Pelon maantieteestä voit lukea Hille Koskelan (2009) teoksesta Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta.