Miksi pelätään?

Rikostilastot ja kokemukset katupeloista

 

Turvattomuuden kokemista kaduilla voidaan tarkastella kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen tapa on lähestyä aihetta laskennallisesti esimerkiksi poliisin rikostilastoina. Toinen tapa on keskittyä turvattomuuden kokemuksiin, joita on yksittäisillä henkilöillä tai tietyillä ihmisryhmillä, esimerkiksi nuorilla tai tummaihoisilla.

Ensimmäinen lähestymistapa keskittyy tosiasiallisesti tapahtuneisiin rikoksiin, poliisin tilastoihinsa kirjaamiin väkivaltatapauksiin tai pahoinpitelyihin. Jälkimmäinen lähestymistapa liittyy ihmisten kertomiin käsityksiin ja mielikuviin katuihin liittyvistä vaaroista. Ne ovat todellisuutta kokijalle itselleen, ja vaikuttavat siten ihmisten hyvinvointiin ja elämänlaatuun kaupungissa.

Kaupungit ja erityisesti niiden ydinkeskustat ovat vapaa-ajanvieton ja työssäkäynnin keskuksia, joihin kokoontuu ihmisiä myös ympäröivistä kunnista. Kaupunkien ydinkeskustat ovat toisaalta myös paikkoja, joissa rikostilastojen mukaan tehdään suhteellisesti eniten rikoksia.

Ydinkeskustojen toreilla ja ravintoloiden edustoilla tapahtuu erityisesti viikonloppuöisin väkivaltaa. Näitä paikkoja myös pelätään. Usein kuitenkin turvattomiksi koetut paikat eivät ole tilastollisesti tarkasteluna välttämättä juuri vaarallisimpia paikkoja kaupungissa. Miksi niihin kuitenkin liittyy pelkoja?

Pelon kokeminen erilaisissa paikoissa ja tilanteissa on kokijakohtaista. Jokaisen yksilön luonteenpiirteet, elämänkokemukset, kasvatus ja elämäntilanne vaikuttavat turvattomuuden kokemiseen. Lasten saaminen on esimerkki elämäntilanteen muutoksesta, joka herkistää tarkastelemaan ympäristöä aiempaa enemmän turvallisuusnäkökulmasta.

Pelon kokemista voidaan tarkastella myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Ihmisen sukupuoli, ikä, ihonväri, uskonto tai kulttuuritausta vaikuttavat osaltaan kokemuksiin kaupunkiympäristöistä ja siellä liikkumisesta.

Esimerkiksi ala-asteikäisten lasten kouluun kulkemisessa on eri maiden välisiä kultuurisia eroja. Suomessa lasten annetaan kulkea koulumatkat itse toisin kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Irlannissa, joissa suurin osa lapsista kuljetetaan kouluun. Tilanne muuttuu myös Suomessa. Alla olevassa audiossa kerrotaan siitä, kuinka lasten kaupunkiympäristön käyttö on muuttunut Suomessa 1970-luvulta.

Ihmiset saattavat joutua kokemaan itsensä uhatuiksi yllä mainittujen seikkojen vuoksi. Esimerkiksi hijabiin pukeutunut nainen saattaa joutua kuulemaan rasistisia kommentteja kadulla pukeutuessaan uskontonsa edellyttämällä tavalla.

Pelot kumpuavat usein toiseuden ja vierauden kokemuksista. Tuntemattomaan ihmiseen liitetään ennakkoluuloja esimerkiksi tämän erilaisen ulkomuodon tai käyttäytymistapojen vuoksi. Kaupunkiympäristössä tästä voi olla seurauksena epäluuloisuuden ilmapiiri ja halu sulkea vieraat pois ”omilta” kaduilta tai alueilta. Tilat ja paikat kaupungissa alkavat jakautua ”meidän” ja ”muiden” katuihin ja alueisiin, joilla muiden on turvatonta liikkua.

Kuuntele Aalto-yliopiston tutkijan Katja Huovisen audiot Median luomat pelot vaikuttavat lasten kaupunkiympäristön käyttöön (mp3, pituus 1 min 18 s.) ja Lasten kaupunkitilan käyttö on muuttunut 1970-luvulta (mp3, pituus 1 min.).

 

Katujen imagot

 

Käsityksiä turvattomista paikoista muodostetaan myös toisen käden tietona ilman omakohtaisia kokemuksia. Arkipäiväisissä keskusteluissaan ihmiset jakavat keskenään käsityksiään paikkoihin liittyvistä mielikuvistaan.

Medialla on vaikutusta ihmisten kokemuksiin. Mediassa nostetaan esiin tapahtumia, joilla uskotaan olevan yleistä kiinnostavuutta. Tiettyihin paikkoihin liittyvistä väkivallanteoista tai rikoksista kertoessaan ne luovat samalla käsityksiä turvattomista ja pelottavista paikoista kaupungissa.

Ihmisten toisilleen kertomat ja median tuottamat kertomukset muovaavat tiettyjen alueiden ja katujen julkisuuskuvaa eli imagoa. Se voi olla myönteinen tai kielteinen.

On todettu, että ennestään huonossa maineessa olevista kaduista ja alueista tuodaan herkemmin julki ikäviä asioita kuin hyvämaineisista alueista. Huonosta maineesta tulee helposti itseään ruokkiva kierre, jota voi olla vaikeaa katkaista.

Uutisiin ja huhuihin onkin hyvä suhtautua kriittisesti ja pohtia, onko niitä syytä olla itse jatkamassa eteenpäin.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Pelon maantieteestä lisää Hille Koskelan teoksessa Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta Helsingin yliopiston verkkosivuilla.