Oikeus katuun

Kenen katu?

 

Kadut ovat kaikille yhteiskunnan jäsenille tarkoitettua yhteistä julkista tilaa. Kaikki kaupunkilaiset myös kulkevat kaduilla päivittäin. Siten ei ole samantekevää, miten katuja voi ja saa käyttää, ja miten niitä halutaan käytettävän.

Katujen erilaiset käyttömuodot tukevat parhaimmillaan toisiaan, mutta erilaiset käyttötavat voivat myös kilpailla keskenään.

Vauhdikkaasti kaasuttavat autot saattavat pelottaa jalankulkijoita. Katupuut luovat viihtyisiä katveita ohikulkijoille, mutta kadunvarren kiinteistönomistaja voi tuskastua puun luomasta varjostuksesta asuntoonsa.

Äänekäs toiminta kaduilla erityisesti ilta- ja yöaikaan synnyttää kiistoja katujen käyttöoikeuksista. Sanomalehtien mielipidepalstoilta saa toisinaan lukea tästä katkeria kannanottoja ravintoloiden lähistön asukkailta. Katufestivaalien aikana mielipidekirjoittelu liiallisesta metelistä kaduilla yleensä yltyy.

Kadut eivät ole samalla tavalla avoimia kaikille ihmisille. Iältään, sukupuoleltaan, etniseltä taustaltaan, fyysisiltä kyvyiltään tai varakkuudeltaan poikkeavat ihmiset kokevat erilaisia rajoituksia kaduilla. Rajoitukset voivat olla fyysisiä esteitä, kuten kulkemista hankaloittavat korkeat kynnykset ovat liikuntarajoitteisille.

Myös ihmisten yhteisesti jakamat yhteiskunnassa elämisen pelisäännöt eli sosiaaliset normit ja käyttäytymissäännöt voivat kaventaa julkisten tilojen demokraattista luonnetta. Arvostelua kuulee usein nuorisojoukon lorvimisesta kauppakeskuksen kulmalla. Myös kerjäläisen kolikon anelemista ostoskadun varrella tai asunnottoman yöpymistä torin laidan julkisessa wc:ssä katsotaan paheksuen.

 

Kuluttaminen kadulla liikkumisen edellytyksenä

 

Kaupungin keskusta-alueet ovat muuttuneet kuluttamisen ympäristöiksi, joihin kaupunkilaisten vapaa-ajan viettäminen on entistä enemmän siirtynyt. Kuluttamisen ympäristöjä ovat esimerkiksi katetut ostoskadut ja kauppakeskukset.

Luonteenomaista näille ympäristöille on niiden tavoite houkutella maksukykyisiä asiakkaita kuluttamaan. Ne muistuttavat monin tavoin julkisia tiloja, joita ne eivät kuitenkaan täydessä mielessä ole.

Rajanvetoa esimerkiksi kauppakeskusten julkisen tilan luonteesta käydään jatkuvasti. Yleisessä keskustelussa nousee muun muassa aika ajoin esiin kysymys, onko kauppakeskuksen vartijoilla oikeus ajaa tilasta ulos aikaansa vaan ei rahaa kuluttavia nuoria tai saako kauppakeskuksen tiloja kuvata. Julkisessa tilassa, esimerkiksi puistossa, eri-ikäisten ihmisten oleilu tai kuvaaminen on sallittua.

Entä onko juokseminen, rullalautailu, kovaan ääneen laulaminen, mielenosoittaminen tai päihtyneenä esiintyminen sellaista muita häiritsevää käytöstä, jonka vuoksi vartijalla on oikeus poistaa henkilö kauppakeskuksesta? Asiaa voi pohtia esimerkiksi tutustumalla järjestyslakiin, joka koskee kaikkia yleisesti käytettäviä paikkoja riippumatta siitä, kuka paikat omistaa.

Kuluttamisesta on tullut olennainen osa nykykulttuuria ja se on monelle suosittu tapa viettää vapaa-aikaa. Voi kuitenkin kysyä, mitä ja millaisia ovat kaupunkikeskustojen kadut tai muut ajanviettoon tarkoitetut ympäristöt, jotka:

  • houkuttelisivat ihmisiä puoleensa
  • eivät sulje pois erilaisuutta
  • eivät perustu kuluttamisen vaatimukseen

 

Keskustele oikeuksista kaduilla!

 

Pyrkimykset luoda turvallisia ja miellyttäviä katuja tietyille ihmisille saattavat johtaa toisten ihmisten oikeuksien kieltämiseen.

Turvallisuutta voidaan luoda lisäämällä valvontaa ja sulkemalla kaduilta pois ”epäilyttävät” ihmisryhmät. Äärimmäisessä tapauksessa voi käydä niin, että kadulla liikkuu vain tiettyihin sosiaalisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Poissulkemista voi tapahtua esimerkiksi ihmisen varallisuustason tai sosioekonomisen aseman perusteella. Toisaalta tämä saattaa tuntua turvalliselta ajatukselta. Silloin kuitenkin vähenevät mahdollisuudet oppia ymmärtään ihmisten erilaisuutta ja toimia kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tämänlaista katuelämän erkaantumista julkisen tilan demokraattisesta ihanteesta kutsutaan ”kadun kuolemaksi”.

Laajemmin ajatellen yhteiskunta, jossa sen erilaiset jäsenet elävät omilla alueillaan ja kulkevat omilla kaduillaan kohtaamatta juuri toisiaan, vähentää sen jäsenten halukkuutta ymmärtää toisiaan. Tästä voi olla seurauksena monenlaisia yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja asioiden yhdessä sopiminen vaikeutuu.

Pohdinnan arvoisia kysymyksiä ovatkin: millainen toiminta kaduilla on uhkaavaa ja kenen toimesta? Mikä kaduilla ketäkin pelottaa? Mitä voidaan sallia ja mikä olisi syytä kieltää? Olennaista on tiedostaa nämä rajoitukset ja keskustella niistä.

Tutkija Noora Pyyry Helsingin yliopistosta kertoo, nuoria suljetaan pois kaupunkitilasta. Pituus 42 s.

 

 

LISÄÄ TIETOA

 

Tutustu Esa Oskari Mäkisen pro gradu -tutkielmaan Puolijulkisen tilan kontrolli kauppakeskuksessa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta. Sosiologia 2007. Pro gradu on HELDAssa (Helsingin yliopiston digitaalisessa arkistossa).

Julkisesta tilasta voi lukea lisää Seija Ridellin, Päivi Kymäläisen ja Timo Nyyssösen toimittamasta teoksesta Julkisen tilan poetiikkaa ja politiikkaa. (Tampere University press, 2009).