Kaikille avoin julkinen tila

 

Yksityisestä julkiseen tilaan

 

Julkinen tarkoittaa sosiaalista elämää ja kanssakäymistä muidenkin kuin läheisimpien ihmisten kuten perheen ja ystävien välillä. Julkisessa kanssakäymisessä erilaiset ihmiset ja ihmisryhmät ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja määrittävät yhteisiä sääntöjä ja merkityksiä toiminnalleen. Ihanteena on, että julkinen toiminta on avointa ja erilaisuutta hyväksyvää. Lue lisää aiheesta Kansanvalta.fi -verkkosivuilta osasta Julkinen keskustelu.

Julkinen tila määritetään kaikille avoimeksi tilaksi, jonne kuka tahansa voi mennä kysymättä lupaa keneltäkään. Julkisia tiloja ovat esimerkiksi valtion virastot tai kaupunkien ylläpitämät kirjastot, puistot ja aukiot. Myös kadut ovat tyypillistä julkista tilaa.

Kaupungissa on myös yksityisiä tiloja, kuten kaupunkilaisten asunnot ja niihin liittyvät parvekkeet ja pihat.

Julkisten ja yksityisten tilojen välillä on osittain julkisia eli puolijulkisia tiloja. Näitä ovat esimerkiksi kauppakeskukset ja kahvilat, jonne voi mennä periaatteessa kuka tahansa. Ne ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa, ja niiden omistajat voivat asettaa rajoituksia tilojen käytölle, esimerkiksi kieltää joitakin ihmisiä tulemasta sisään.

Tilan julkisuuden aste saattaa vaihdella. Yksityisestä tilasta voi tulla tietyksi aikaa julkinen esimerkiksi silloin, kun kotipihalla järjestetään katukirpputori. Julkinen katutila muuttuu yksityiseksi, kun se suljetaan aidoilla tietyn ihmisryhmän käyttöön. Esimerkiksi jotkut ravintolat aitaavat terassialueita kaduilta asiakkaidensa käyttöön kesäisin tai maksulliset katufestivaalialueet saatetaan aidata vapaalta kululta eristetyiksi alueiksi juhlien ajaksi.

 

Ihmiset tekevät kadun

 

Julkinen tila saa merkityksensä ihmisten olemassaolosta. Siellä läsnäolevat ja toimivat ihmiset vaikuttavat sen luonteeseen. Katu, jolla ihmiset kävelevät, on luonteeltaan erilainen kuin katu, jossa ajetaan ainoastaan autoilla.

Sosiaaliset normit ja säännöt säätelevät erilaisissa julkisissa tiloissa oleskelua, liikkumista ja toimintaa. Normit voivat poiketa toisistaan paljonkin erityyppisillä kaduilla. Lomakohteen rantakadulla on hyväksyttävää esiintyä uima-asussa, mutta kaupunkikeskustassa vaaditaan peittävämpää pukeutumista. Kapungin keskustan kävelykadulla lasten leikit ja taiteilijoiden performanssit ovat sallittuja, mutta virasto- tai bisneskadulla saatetaan tällainen toiminta kokea häiritsevänä.

Toisaalta ihmiset voivat luoda kaduille uusia merkityksiä ja käyttötarkoituksia. Katu otetaan haltuun uudella tavalla mieltämällä sen merkitys toisin. Lapset ovat hyviä oivaltamaan tuoreita näkökulmia. Uusi leikki syntyy helposti vaikka pihakadulle. Naapurusto voi järjestää yhdessä katujuhlat kotikadulle. Joutomaa-alueelle johtava syrjäinen katu saa käyttöä, kun joukko lähistön asukkaita ottaa kadunvarren joutomaa-alueen väliaikaiseen kesäkäyttöön viljelymaana.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Julkista tilaa koskevia säännöksiin voi tutustua järjestyslaissa FINLEX verkkopalvelussa.

Julkisesta tilasta voi lukea lisää Seija Ridellin, Päivi Kymäläisen ja Timo Nyyssösen toimittamasta teoksesta Julkisen tilan poetiikkaa ja politiikkaa. (Tampere University press, 2009).