Tiiviydellä elävyyttä

Tiiviitä katuja ja alueita

 

Katujen tiiviys on suurin kaupungin ydinalueilla. Esikaupunkialueilla, kuten Helsingin Töölössä tai Kalliossa, on useiden tiiviiden katujen muodostamia yhtenäisiä alueita. Tiiviin rakentamisen johdosta ne mielletään urbaaneiksi ympäristöiksi. Näin on myös useissa lähiöissä, kuten Tampereen Hervannassa tai Turun Varissuolla. Yksittäisiä tiiviitä katuja voi olla myös muualla kaupungissa.

Tiiviissä kaupunkirakenteessa tietyllä tarkastellulla alueella on paljon rakennettua pinta-alaa. Rakentamattomia tontteja, vapaita viheralueita tai puistoja on vähän.

Tiiviiseen kaupunkirakenteeseen liitetään monia käsityksiä. Tiivis kaupunki määritetään energiatehokkaaksi ja siten ekologiseksi kaupungiksi, koska lyhyet välimatkat vähentävät autoilua. Tiiviissä kaupungissa voidaan olettaa palveluiden olevan helposti saavutettavissa.

Monilla on romanttinen mielikuva urbaanista tiiviydestä New Yorkin tai Pariisin tyyliin. Toisaalta tiiviyteen voidaan liittää oletus ruuhkaisuudesta, ahtaudesta ja meluisuudesta. Kielteisiä mielikuvia tiiviistä kaupunkirakenteesta liitetään toisinaan kaupunkikeskustoihin tai joihinkin lähiöihin.

Ihmisten arvioidessa ympäristön tiiviyttä ja kaupunkimaisuutta myös rakennusten sijoittelu, rakennusten tyyli ja ympäristön muut elementit, vaikkapa kasvillisuus, vaikuttavat kokemuksiin.

 

Tiivis katu on elävä katu?

 

Tiiviiden katujen muodostamaan alueeseen yhdistetään usein oletus elävistä kaduista ja elävästä kaupungista. Ajatellaan että tiiviisti rakennetulle alueelle sijoittuu paljon erilaista toimintaa.

Kaupunkien tiiviisti rakennettujen historiallisten ydinkeskustojen kadut ovat tyypillisesti eläviä kaupunkiympäristöjä, joihin kaupunkilaiset tulevat töihin, hakemaan palveluja, viettämään vapaa-aikaa sekä kohtaamaan muita ihmisiä.

Tiiviys ei kuitenkaan sinänsä tuota elävyyttä kaupunkien kaduille. Esimerkiksi toiminnalliselta rakenteeltaan yksipuoliset toimistokorttelit tai teollisuusalueet muuttuvat työajan ulkopuolella autioiksi. Toisaalta monet tiiviit kadut lähiöissä ja esikaupunkialueilla hiljenevät arkisin työaikoina.

Kaupunkien kasvun ja kehityksen painopiste on siirtynyt paljolti keskusta-alueiden ulkopuolelle. Esimerkiksi pääteiden varsille syntyneet kauppakeskukset ovat alkaneet kaventaa ydinkeskustojen elävyyttä. Lue tästä lisää osiosta Monikeskuksinen kaupunki.

 

Tiiviys luo turvallisuutta

 

Tiivis ja elävä kaupunkitila ymmärretään turvallisena. Erilaisten ihmisten samanaikainen läsnäolo kaupunkitilassa vähentää rikollisuutta, koska ihmisillä on taipumus valvoa toinen toisiaan.

Suomalaisessa kaupunkikulttuurissa ulkona ja kaduilla oleilu on melko vähäistä varsinkin talvisin, joten edellä mainittua valvomista eli epävirallista sosiaalista kontrollia on pääasiassa päiväaikaan kaupunkien keskustoissa ja joillain tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Lue suomalaisen kaupungin tiiviydestä lisää Jani Päiväsen teoksesta Kaupungin tiiviys ja täydennysrakentaminen – sosiologisia kysymyksiä. Teos on Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 81. 2000.