Kasvillisuuteen vaikuttavat tekijät

Kaupungeissa kasvilajisto on usein runsaampi kuin luonnonmukaisemmissa ympäristöissä. Alkuperäislajien lisäksi kaupungissa viihtyvät monet tulokaslajit ja viljelykarkulaiset. Kaupunkien joutomailla kasvillisuus on erityisen monipuolista. Joutomaakasvillisuus tuo merkittävän lisän kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen.

 

Joutomaiden kasvillisuuden erityispiirteistä kertoo yliopistonlehtori Timo Vuorisalo Turun yliopiston biologian laitokselta. Videon pituus on 1 min. 53 s.

Koska joutomaat sijaitsevat kaupunkirakenteen sisällä, on niillä kaupunkimaisten elinympäristöjen ominaispiirteitä. Kaupunkien keskilämpötila on hieman maaseutua korkeampi, kaupungeissa tuulee vähemmän ja ne ovat kuivempia paikkoja tehokkaan viemäröinnin johdosta. Katso aiheesta esimerkiksi video kaupungeista elinympäristöinä Yle.fi -palvelusta (pituus 3 min. 29 s.) tai lue Minna Pekkosen artikkeli Kaupunkien kasvillisuus Opetushallituksen Kasvit – elävää kulttuuriamme -verkkosivustolta.

Kaupunkien teolliset joutomaat ovat erityislaatuisia alueita kasvillisuutensa suhteen. Aluekohtaisesti tarkasteltuna joutomaiden kasvillisuuden runsaudessa ja monimuotoisuudessa on vaihtelua. Joutomaa-alueiden entinen ja nykyinen käyttö vaikuttaa joutomaiden kasvillisuuteen kahdella tavalla. Ensinnäkin alueen aiempi toiminta vaikuttaa nykyisiin elinolosuhteisiin ja lajistoon. Toiseksi kasvillisuuden monimuotoisuuteen vaikuttaa sukkession vaihe alueella. Sukkessio on voinut edetä, jos alueella ei ole ollut juurikaan ihmisen toimintaa.

Jos alueen aiempi käyttö on liittynyt liikennöintiin, kuten ratapiha- ja satama-alueilla, kasvisto on usein lajistoltaan monipuolista. Kasvillisuudeltaan köyhempiä alueita ovat asfaltilla katetut entiset teollisuusalueet. Liikennejoutomailla tavataan runsaasti tulokaslajeja, jotka ovat kulkeutuneet alueille esimerkiksi laiva- tai junaliikenteen mukana. Lajidiversiteettiä eli lajiston monimuotoisuutta kasvattavat alkuperäislajien lisäksi monet viljelykarkulaiset.

 

Tulokaslajien merkitystä kasvillisuuden monimuotoisuudelle kuvailee yliopistonlehtori Timo Vuorisalo Turun yliopiston biologian laitokselta. Videon pituus on 2 min. 17 s.

Joutomaa-alueiden käyttöhistorian lisäksi kasvillisuuden määrään ja lajirunsauteen vaikuttaa joutomaan sukkession vaihe. Nuorilla joutomailla kasvavat yksivuotiset kasvit ja niissä lajisto on runsasta. Vuosien myötä kasvillisuus yksipuolistuu suurruohojen, kuten pujon ja seittitakiaisen, saapuessa alueelle. Joutomaa muuttuu ensin niityksi, sitten pensaikoksi ja lopulta metsäksi.

Ajoittainen maanmuokkaus häiritsee sukkessiota. Joutomaat tarjoavat kasvumahdollisuuden sukkession alkuvaiheen lajeille silloin, kun niiden maata muokataan toistuvasti. Tätä tapahtuu esimerkiksi maankaatopaikoilla. Kasvillisuus on monipuolisinta 2–5 vuotiaalla joutomaalla.

Maanmuokkaamisen seurauksena lajisto säilyy monipuolisena yksivuotisten ja muutoin kilpailussa heikommin pärjäävien kasvien ilmestyessä alueelle aina muokkauksen jälkeen uudelleen. Tällaisia kasveja ovat matalat, paljon valoa tarvitsevat kasvit, kuten erilaiset viljely- ja puutarhakarkulaiset. Ne eivät enää menesty monivuotisten kasvien ilmestyessä kilpailemaan maaperän ravinteista. Myös varjostuminen vähentää yksivuotiaiden kasvien kasvumahdollisuuksia.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Joutomaiden kasvillisuudesta ja kaupunkiympäristön kasvillisuudelle asettamista haasteista voit lukea lisää Minna Pekkosen artikkelista nimeltä Kaupunkien kasvillisuus. Artikkeli on Opetushallituksen Kasvit – elävää kulttuuriamme -verkkosivustolla.

Lue biodiversiteetista lisää Luonnotila.fi -verkkosivustolta.

Sukkession käsitteestä voit katsoa videot Ylen Oppiminen-sivustolta.