Luonto ja kulttuuri kohtaavat

Missä on luonnon ja kulttuurin raja?

 

Sana ”luonto” herättää monissa ajatuksia villeydestä ja kontrolloimattomuudesta. Hallitsemattomuus on piirre, joka on luonto-käsitteeseen perinteisesti liitetty. Yksinkertaistetusti ajatellen se mikä ei ole kulttuuria, on luontoa. Mutta onko asia sittenkään näin yksinkertainen?

Kuuluuko esimerkiksi koristekasviksi Pohjois-Amerikasta Suomeen tuotu ja myöhemmin teidenvarsille kasvamaan karkaillut komea lupiini luontoon?

Luonnon ja kulttuurin rajaa ei voi määrittää jyrkästi. Ei ole vain joko puhdasta luontoa tai puhdasta kulttuuria, vaan eriasteisesti kulttuurisia luontoja tai luonnollistuneita kulttuureita, joista vaikkapa ihmisen hoitamat puutarhat ja puistot ovat esimerkkejä. Näissä tiloissa luonto ja kulttuuri vaihettuvat asteittain. Ne eivät ole puhtaasti kumpaakaan, vaan jotain siltä väliltä.

Erämaa-alue on lähempänä luonnontilaa kuin kaupungin puisto, mutta se ei silti ole puhdas kulttuurituote, sillä puiston rakentamiseen ja kehitykseen vaikuttaa paitsi ihmisen toiminta, myös ihmisistä riippumattomat luonnonprosessit.

 

Luonnon ja kulttuurin mosaiikkeja

 

Urbaanit joutomaat ovat hyviä esimerkkejä kulttuurisista ympäristöistä, jotka ovat muuttuneet asteittain kohti luonnontilaa.

Ihmisen hoitoa vaille jääneillä joutomailla luonnonprosessit ovat saaneet toimia vapaasti. Sanotaan, että luonto on alkanut vallata alueita takaisin. Alueet ovat muuttuneet luonnon ja kulttuurin muodostamiksi mosaiikeiksi, joissa luontoon ja kulttuuriin liittyvät piirteet ovat sekoittuneet toisiinsa.

Ihmistoiminta on luonut kasvi- ja eläinlajeille muusta ympäristöstä poikkeavat elinolosuhteet, jollaisia ei ole muualla kaupungissa tai kaupunkeja ympäröivällä maaseudulla. Toisaalta luonnonympäristö on muuttanut alueen rakennettua ympäristöä verhoten ja rapauttaen sitä. Urbaanien joutomaiden kaltaisia alueita ei löydy mistään muualta.

Kulttuuriin tai luontoon liittyvien piirteiden hallitsevuuteen joutomaalla vaikuttaa toisaalta aika, jonka alue on ollut hoitamattomana ja toisaalta alueen aiempi käyttö.

Esimerkiksi viisi vuotta autiona ollut tehdasalue rakennuksineen voi vaikuttaa enemmän kulttuuriympäristöltä, kun taas kymmeniä vuosia käyttämättömänä ollut ja metsittynyt entinen varastoalue voi näyttäytyä luonnonympäristönä. Tällaisessa metsikössä ainoa kulttuuriin viittava seikka voi olla sammalen alta pilkottavat, sata vuotta vanhat rakennuksen perustukset tai ihmisen kylvämät roskat.

 

LISÄÄ TIETOA

 

Lue artikkeli Kaupunkien kasvillisuus Opetushallituksen verkkosivustolta nimeltä Kasvit - elävää kultuuriamme.

Ihmisen suhteesta luontoon voit lukea Pekka Elon ja Tommi Paalasen artikkelista Opetushallituksen Kasvit - elävää kulttuuriamme -verkosivustolta.