Aistikävely

Menetelmän kuvaus

 

Aistikävely auttaa oppijaa kiinnittämään huomiota lähiympäristön erityispiirteisiin. Tavoitteena on tutustua alueeseen tuoreesti ja herkistyä huomaamaan ympäristöstä asioita, joihin ei tavallisesti kiinnitä huomiota. Erittelevä ja järkiperäinen pohdinta aistimuksista pyritään jättämään kenttävaiheen jälkeiseen keskusteluun. Suhde ympäristöön vahvistuu oppijan kiinnittäessä huomiota ympäristöönsä uudella tavalla.

Aistikävely ole varsinaisesti tutkimusmenetelmä, mutta toimii erinomaisesti esimerkiksi tutustuttaessa alueeseen tutkimusprojektin aluksi.

Aistikävely voidaan toteuttaa sekä tutulla että vieraalla alueella.

 

Toteutus

 

1. Valmistautuminen

 

Ennen kentälle lähtöä on hyvä päättää seuraavista asioista:

 

Yksin vai pareittain?

Aistikävelylle voi mennä yksin tai pareittain. Jokainen oppija toimii kuitenkin kentällä itsenäisesti. Parin kanssa ei keskustella kentällä kokemuksista.

Päätetään kohde ja reitit

Ennen lähtöä päätetään kohteesta. Menevätkö kaikki oppijat tai parit samaa vai eri reittejä? Sovitaan myös yhdessä, minkä rajojen sisällä pysytään. Laajemman kohdealueen voi jakaa niin, että jokainen pari tai oppija saa oman osa-alueensa.

Yhteiset havainnointipaikat voidaan sopia etukäteen, jolloin kokemuksia samoista paikoista voidaan jälkeenpäin verrata. Toinen vaihtoehto on, että aistikävelijät liikkuvat alueella vapaasti, ja merkitsevät kentällä kartaan paikat, joissa pysähtyivät havainnoimaan.

Aistit auki!

Kohteeseen tutustutaan kaikkien aistien avulla. Kentällä pyritään liikkumaan mahdollisimman avoimin aistein ja mielin. Havaintojen merkitysten pohtiminen jätetään myöhemmäksi.

Ideana on pysähtyä useissa eri paikoissa tuntemaan ja kokemaan eri aistein ympäristöä. Havainnot voidaan tallentaa erilaisin apuvälinein. Katso vaihtoehtoja tähän seuraavasta kohdasta.

Kentälle mukaan

1. Kartat, joihin merkitään havainnointipaikat aistikävelyllä. Merkintöjä havainnoista voi tehdä paperikarttaan. Toinen vaihtoehto on tehdä merkinnät mobiilisti kännykällä tai tabletilla ja siirtää ne suoraan esimerkiksi PaikkaOpin kartta-alustalle. Lue tästä lisää PaikkaOpin sivuilta.

2. Kysymykset aistikävelyä varten (pdf).

3. Havaintojen tallentamisvälineet, esimerkiksi kamera, videokamera tai ääninauhuri.

 

2. Keskustelu aistikävelyn jälkeen

 

Kentällä havaituista aistimuksista ja kokemuksista keskustellaan yhdessä aistikävelyn jälkeen. Keskustelu olisi hyvä toteuttaa mahdollisimman pian, jotta kokemukset olisivat tuoreessa muistissa.

Keskustelussa voi valinnan mukaan käyttää apuna alla mainittuja kysymyksiä tai mahdollisessa tehtävänannossa määritettyjä kysymyksiä.

A. Millaisiin asioihin kiinnitettiin eniten huomiota? Mihin alla mainituista ryhmistä tuli eniten havaintoja? Miksi havainnot jakautuivat kyseisellä tavalla?

  • sosiaalinen ympäristö
  • rakennettu ympäristö
  • luonnonympäristö

tai

  • rakennukset
  • luonto
  • ihmiset
  • liikenne
  • muut havainnot

B. Minkä aistien avulla oli helpoin havainnoida ympäristöä? Entä minkä aisten avulla oli vaikeinta? Miksi?

C. Millaisia ajatuksia ja tunteita aistimukset eri kohteissa herättivät? Mistä aistimukset ja tuntemukset johtuivat?

 

MENETELMÄN SOVELLUKSIA

 

  • Alueella voi liikkua eri tavoin: kävellen nopeasti tai hitaasti, juosten, polkupyörällä tai autolla. Alueella voi myös liikkua pysähtyen välillä katselemaan sitä matalalta, ikään kuin lapsen silmin. Miten kokemukset eroavat toisistaan eri tavalla liikkuessa?
  • Aistikävelyn voi toteuttaa eläytymällä erilaisten ihmisten asemaan. Miltä tuntuisi liikkua alueella esimerkiksi ikääntyneenä, pienenä lapsena tai turistina?
  • Jokainen aistikävelijä voi valita yhden aistin, jonka avulla tutustuu alueeseen. Jälkeenpäin voidaan yhdessä verrata eri aistein havainnoituja kokemuksia. Miten ne eroavat toisistaan?

 

 

LISÄÄ TIETOA

 

Liisa Horelli on kuvannut menetelmää teoksessa Lapset ympäristön tutkijoina. (Mannerheimin lastensuojeluliitto, 1992).