Maaperäkartta

Maaperäkartta on Geologian tutkimuskeskuksen tekemä yleistetty näkemys Suomen pintamaaperästä. Kartta on tehty vuosien 1972-2007 aikana. Tämä tarkoittaa, että vanhimpien kaupunkien keskustoja ei ole kartoitettu, sillä niiden maaperä ei ole ollut tutkittavissa. Maaperäkartta kuvaa pintamaalajeja kartoituksen hetkellä rakentamattomalla alueella.

 

Maaperän kartoitus

 

Maaperäkartta on tehty mittakaavalla 1:20 000 / 1:50 000. Käytännössä se tarkoittaa, että kartoittaja on tutkinut maalajia aina 200 m tai 500 m välein. Maalajia tunnistetaan ottamalla siitä noin 1 kg painoinen näyte. Se voidaan tunnistaa raekoon ja yleisen ulkoasun mukaan tai viedä laboratorioon siivilöitäväksi. Usein tunnistus voidaan tehdä paikanpäällä. Näyte otetaan noin metrin syvyydestä joko lapioimalla tai kairaamalla. Ohuita kerroksia ja pintamaata (multa, karike) ei huomioida. Maaperäkartan yksittäisten värien koko on luonnossa vähintään 2 ha. Poikkeuksena ovat pienet, mutta merkittävät suoalueet, jotka on merkitty pisteellä.

 

Maaperäkartan merkinnät ja tulkinta

 

Maaperäkartta käyttää Rakennusteknistä luokitusta (RT). Sen ero toiseen yleiseen luokitukseen, Geotekniseen (GEO), on hienojen maalajien luokittelussa. RT-luokitus käyttää lyhenteitä ja niiden yhdistelmiä. Yksittäisiä maalajeja kuvataan lyhenteillä Sr, Hk ja Sa. Kun samalla alueella on kahta maalajia sekaisin, käytetään yhdistelmää kuvaamaan kunkin maalajin osuutta. Esimerkiksi SrMr tarkoittaa moreenia, jossa on pääasiassa soraa. Lyhenteillä H (hieno) ja K (karkea) tarkoitetaan maalajin rakeiden kokoa. Niiden merkitys on vähäinen ja voidaan jättää huomiotta. Lyhenteillä Ta ja 0 kuvataan alueita, joilla ei ole maalajeja. Ta viittaa täytemaahan, jota käytetään rakennetuilla ranta-alueilla ja teollisuusalueilla. Kartoittamaton (0) on alue, joka on jo täyteen rakennettu kartoituksen hetkellä. Jos kartoittamattomalta alueelta purettaisiin rakennukset, se merkitään täytemaan alueeksi.

 

RT-luokitus Rakennustekninen (RT) luokitus. Maaperäkartta 1:20000, GTK 2012. Kuvakaappaus Paikkatietoikkunasta.

Maalajien esiintyminen on riippuvaista sen ympäristöstä. Esim.

  • vesistöjen rannat ovat vesipitoisten maalajien ympäröimiä,
  • kallioiden lähellä on karkeampia maalajeja, koska hienommat ja vesipitoiset ovat huuhtoutuneet pois,
  • hiekka-, sora- ja moreenimaat ovat ketjuina ja todennäköisimmin osana harjujaksoja.

Maaperäkarttaa tulkitessa onkin hyvä pistää mieleen alueen yleisimmät maalajit sekä kalliopaljastumat. Maaperäkarttaan ei merkitä paikannimiä tai muita tunnisteita. Siksi se tarvitsee maastokartan tai muun apukartan, jotta tulkinnasta tulisi helpompaa. Ilman apukarttaa voidaan alueita tunnistaa järvien ja jokien sijainnin perusteella. Karttavärien lisäksi esimerkiksi Saven alueella käytetään tarkentavia lyhenteitä, jos saven tyypin vaihtelu on paikallista.